Testitulokset

Ma sain tanaan vihdoin silta psykiatrilta mun veritestien tulokset.
Kolesterolini on kuulemma huolestuttavan korkea. Pitaa menna omalle, tavalliselle laakarille, kuka sitten sanoo mita tehdaan. Valitettavasti mulla ei ole mitaan omaa laakaria enaa.

Tulokset menivat nain:

• Cholesterol, Total: 331
• VLDL Cholesterol CAl: 20
• LDL Cholesterol Calc: 208

Katoin netista, ja jos oikein ymmarsin kuulun "High risk kategoriaan". En tajua miksi. Syon aika terveellisesti, en ole ylipainoinen, olen vajaa 40-vuotias.

Mutta ma jotenkin arvasin etta jotain on vialla...tiesin sen kokoajan...

No, jotain on tehtava. Mentava johonkin laakariin ja maksettava kateista hirveat summat. Varmaan ensi viikolla.

En kerjaa mitaan saalia, enka halua etta KUKAAN musta huolestuu. Oikeastaan haluan vaan tietaa jos joku tietaa jotain kolesterolista, ja voisi antaa jotain neuvoja tai tietoa. Mulle ei ole ainakaan tietaakseni tehty tota testia aikaisemmin, joten en tieda minkalaiset lukemat ovat ennen olleet.

Tanaan on ollut tosi paska paiva. En jaksa puhua siita enka mistaan. Mietin etta olenkohan ma kuolemassa...?

Vastaan aikaisemman postauksen kommentteihin myohemmin, kun pystyn. Kiitos kaikille niista.

p.s. Vastaan sahkoposteihin myohemmin.

Thanks for nothing!

Eilen uutisissa tuli miten taalla Nevadassa on eniten pankeille menetettyja taloja.

Nevadassa on nyt eniten kodittomia lapsia kouluissa. Kodittomien lasten maara on noussut 45% vuodesta 2007.

Tilanne on tosi pelottava taalla. Ennen kun katsoin tyopaikkailmoituksia lapi Craigslistasta, niita oli kymmenia paivittain per ammatti. Nyt niita on muutama.

Se, etta jatetaan talo ja lahdetaan ei ole enaa mikaan iso asia. Tilanne on jarkyttava.

Meilla oli tassa talossa laina, missa me maksettiin vain korkoa ekat 5 vuotta, ja sen jalkeen pitaa maksaa seka korkoa etta "principal" (sorry, en tieda miten nama laina-asiat selitetaan suomeksi). Tarkoituksemme oli, etta siina vaiheessa hakisimme uuden lainan. Niin taalla useimmat tekevat ja niin me teimme edellisenkin talon kanssa.
Nyt tilanne on kuitenkin niin paha, etta emme saa enaa uutta lainaa. Ensi kuussa talomaksumme hyppaa lahes puolella. Olen jo valmistautumassa talomme menettamiseen.

Tanaan soitin pankkiin ja kyselin vaihtoehdoistamme. Obamalla on uusi ohjelma nimeltaan "Make homes affordable". Olin kuullut siita telkasta ja sita mulle ehdotettiinkin. Aluksi.

Keskustetlu meni suunnilleen nain:
(Talo on yksin mun nimella, koska miehellani on todella huono luottohistoria syista mita en nyt jaksa kertoa)

tp (=tyyppi puhelimessa): Why do you think you need government assitance?

mina: Because I lost my job, and I can't afford the new payment next month.

tp: Well, I see you have always made all of your payments on time...

mina: Yes I have, I'm just worried that with the new interest rate I won't be able to.

tp: Do you have any income coming in?

mina: No. I'm looking for a job currently.

tp: Unfortunetly you won't qualify if you don't have any income.

mina: Are you telling me that because I don't have a job or enough money, I cannot get assistance?

tp: Yes.

mina: Ok. Actually I do have some income from my husband.

tp: How much?

mina: $****** (numero mita en voi nyt sanoa, mieheni bisneksella menee tosi huonosti)

tp: Unfortunately that is not enough.

mina: (Valehtelen:) Well actually my son is paying rent $******month.

tp: It will take 90-120 days to review your case. We will contact you. You will have to be current on all of your mortgage payments until then. And you'll have to have all of the following documents ready; ........ Do you have them available?

mina: Yes (taas valehtelen).

Toisin sanoen; Thanks for nothing. Me varmaan menetetaan taa talo taman vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa. Jihuu.

En ikina olisi uskonut etta tama tapahtuu meille, kaiken sen jalkeen mita olen tehnyt. Aina luulin etta me mennaan vaan ylospain. Olin niin tarkka ja tunnollinen. Maksoin kaikki laskut ajallaan, maksoin ison osan talostamme kateisella. Mutta tassa ollaan. Paskalajassa. Naen painajaisia siita miten asun taas anoppini talossa... Elan paiva kerrallaan. En voi enaa nauttia yksinkertaisista asioista, vaan mielessani pomppii kokoajan laskut, dollarit ja sentit...

Talleen taalla autetaan ihmisia pulassa.

Mutta pakko alkaa valmistautumaan pahimpaan. Tamahan on vain materiaalia. Elama jatkuu...

Vegas

Oltiin eilen mieheni kanssa ulkona. Tama kuva on jostain ihmisista ketka nauratti mua tanssilattialla.
That's all I can say...

***
p.s. Danielilla on uusia biiseja...

Blogeista

Mua joskus ihmetyttaa noi kaikki "tilastot"...

Tiedoksi vaan, etta jos ette tienneet niin esim "Live feed jotain...", ei pida ollenkaan paikkaansa. Jossain blogeissa ma nayn, jossain en. Jossain nakyy etta klikkaan jonnekin, jossain ei.

Saatytto ei myoskaan pida aina paikkaansa. Nytkin meilla muka sataa! Hah! ;D Meilla ei ole satanut kuukausiin!

Monet kartat ja tilastot eivat pida paikkaansa...
Olen huomannut, etta Sitemeter on ainakin mun mielesta the most accurate kaikista kavijatilastoista.

Onko teilla ongelmia tiettyjen blogien kanssa?
Mun on hirvean vaikea kommentoida sellaisiin blogeihin missa on "pop up comment window", jossain se toimii paremmin kuin toisissa. Mutta esim Yaelianin ja Ciaciaonian blogeissa koneeni juuttuu kiinni, ja mun pitaa yleensa re-startata. En tieda mista johtuu etta tietyt blogit jumittavat koneeni...Mutta sen takia mun on tosi vaikea kommentoida joihinkin blogeihin.
Vuodatuksen blogeissa on aina ongelmia.

Mita muuten olette mielta noista julkisista seurausjutuista? Hairitseeko se teita?

Mun on pakko myontaa, etta mua vahan havettaa se, etta jos olen jollain blogilla lukemassa kauemman aikaa, koko maailma nakee sen. Olen ainoa Las Vegasista, haloo! ;D Miksi havettaa? En tieda...mutta musta tuntuu etta lukisin vapaammin jos mua ei kytattais koko planeetan avulla.. ;)
No, Readerista niita voi sitten lukea "nakymattomana", mutta musta on kiva menna itse blogiin.

Enta mita pidetta blogi-kraasasta? Pidatteko varikkaista, vai simppeleista ja hillityista blogityyleista? Vuodatuksesta, Bloggerista, vai mista? Miksi?
Linkitatteko toisia blogeja? Miksi tai miksi ei?

Pidatteko palkinnoista?

Mielipiteita kaikkeen bloggaukseen liittyvasta?

Ihmeiden aika ei ole ohi

Eilen illalla kun olin yksin kotona, meilla soi ovikello. Ovisilmasta nain, etta oven takana seisoi kaksi naapuriamme. Ajattelin etta, here we go again, mita me nyt ollaan tehty...

Yllatyksekseni he esittelivat itsensa, ja sanoivat etta he halusivat sanoa ettei heilla ole mitaan meita vastaan. Etta he pitavat Danielista, etta han on heidan mielestaan erittain kohtelias jne.

Olivat pahoillaan kaikesta tapahtuneesta ja kutsuivat minut heille milloin haluan (he istuvat usein etupihalla).

Pyysin heidat sisalle, ja me istuttiin keittiossa ja juteltiin. Kerroin heille sen "veitsijutun", "kananmunajutun", "ampumisjutun" jne.... He olivat shokissa. Sanoin myos sen etta se koko juttu sina iltana alkoi siita kun hullunaapuri heitti kivia poikani kaverin autoa pain, ja han myos loi ekana, ja etta poikani oli sisalla kun se tapahtui. He sanoivat tietavansa sen.

Sanoin myos etta kavin pyytamassa poliisin neuvosta anteeksi ja minulle laitettiin ovi naaman edesta kiinni.

jne...jne...jne...

Lopussa me halattiin. Vau.

Mutta en kylla ainakaan viela ole valmis mihkaan vierailuun heille siltikaan...

Rakas mummoni

Pyydan kaikkia teita....please...rukoilemaan, toivomaan, lahettamaan ajatuksenne rakkaalle mummolleni.

En voi kirjoittaa asiasta sen tarkemmin. Kyyneleet valuu. Haluan nahda hanet viela.

Rakastan sinua mummo.

Kuva noin 35 vuotta sitten...mummoni ja mina leikittiin teekutsuja...

Mista edes aloittaa....

Huoh....en oikeasti edes tieda mista aloittaa Itkiksen vierailusta. Mita kertoa...mita ei...

Yhdella lauseella:

MEILLA OLI IHAN ALYTTOMAN HAUSKAA!

***

Itkis kerran sanoi etta jos ikina haluan, voin soittaa hanelle. Se tapahtui postauksen jalkeen missa puhuin miten ihana on puhua puhelimessa suomalaisen ystavani kanssa.
Soitin vihdoin Itkikselle varmaan 2 kuukautta tuon viestin jalkeen. Itkien. Kesken paniikkikohtauksen. Me puhuttiin lahes 3 tuntia.

(Hih, Itkis, en tiennyt kun puhuin sulle tana-iltana etta menen nain rehelliselle linjalle blogissani. ;) Mutta tiedan etta tajuat.)

Kun Itkis tuli meille miehensa kanssa, musta tuntui etta olen tuntenut hanet vuosia.
Olin ulkona vastassa kun he saapuivat, ja me alettiin heti jutella ja nauraa siita mihin oltiin jaaty netissa.

Itkis rakastui Bellaan. Itkiksen mies rakastui Maxiin. Mutta musta tuntuu etta kummatkin koirat rakastuivat seka Itkikseen, etta Robiin. :D

Sain lahjaksi heilta kamera/mikin koneelle, joten voin puhua Skypella vapaammin. En ole enaa juuttunut siihen koneen eteen kuulokkeet korvissa, kuten ennen.

Postauksessa Itkiksen blogissa on jo selitetty mita me tehtiin suurinpiirtein...

Voin vain lisata, etta nyt Itkis tietaa mun lapsellisista kiukkupuuskista livena. Heitin nimittain sormukseni miestani pain....Tosin noukin sen sielta aamulla... Mieheni, Itkis ja Rob olivat erittain hienotunteisia... Ihan kuin mitaan ei olisi tapahtunutkaan.... ;D Unessani sina yona Itkis oli lahtenyt jo kotiin ja jattanyt mulle hienotunteisen viestin keittionpoydalle, missa han kertoi etta he olivat lahteneet, koska olen hullu.... ;D....tama oli siis torstai-iltana...

Kun perjantai-iltana mieheni haki heidat keskustasta, olin tehnyt sen aterian minka aina halusin tehda Itkikselle (reseptit loytyvat ruokablogistani):

• cheese-fondue with toasted bread
• endives stuffed with apples and goat cheese
• fire smoked salmon
• creamy orzo with tomatoes and peas
• cabbage salad with a peanut dressing

Juomana:

• kurpitsa-olutta
• puna- ja valkoviinia

Ja jossain vaiheessa me kaytiin koirien kanssa "lenkilla"...(hakemassa lisaa viinia... ;D)

Ja sitten porealtaaseen. Missa me vietettiin...aika monta tuntia. Juteltiin, huudettiin ja NAURETTIIN.

Itkis stole my drink.... ihan tosi...se rikko ton lasin etta sais munkin drinkin... ;D

I had such a good time!!!

p.s. Itkis, ma vasta nyt huomasin sen kuvan ruokapoydasta! Deletoi se. Heti!!!!

p.p.s. Ai niin, me vietetaan Kiitospaiva yhdessa meilla, ja suunnitellaan parhaillaan menuta! Ihanaa :)

Pikainen paivitys

En kerkea tanaan tehda postausta viikonlopun vierailusta, mutta kaykaa katsomassa Itkiksen postaus siita taalla.
Olen lahdossa viettamaan iltaa suomalaisten naisten kanssa. Olisin halunnut etta Itkis olisi jaanyt vahan pidemmaksi aikaa meille, niin hankin olisi paassyt mukaan tahan illanviettoon. Puhumaan lisaa suomea ja syomaan jopa karjalanpiirakoita. Mutta toitten takia se ei ollut hanelle mahdollista (Mulla ei muuten ollut hajuakaan miten suosittu Itkis on nettibisneksensa kanssa, vaatimattomana suomalaisena ei ole kertonut meille kaikkea!).

Anyway, palailen huomena! :)

Itkis ja Susa pelaamassa...

Mulla oli yhdessa vaiheessa jaanyt videokamera vahingossa paalle. Videossa ei nay oikeastaan muuta kuin mun jalka, mutta kuunnelkaa miten hauskaa meilla oli kun pelattiin kasinossa pokeria :D Kannattaa kuunnella loppuun saakka ;)

(Videossa siis mun ja Itkiksen aanet.)

Jatkan tata postausta myohemmin...kun saan kuvia.

Itkis is coming to town!

Itkis saapuu miehensa kanssa meille huomena!

Muutama asia mita haluan tehda seuraavan 3 paivan aikana:

• haluan nauraa niin etta mahaan sattuu
• haluan keskustella syvallisia
• haluan syoda hyvaa ruokaa ja juoda vissya..(ja ok, viinia..)
• kayda kaupungilla juhlimassa
• kayttaytya lapsellisesti
• nayttaa Bellan noponenan ja Maxin ei niin noponenan ja katsoa miten Itkiskin rakastuu niihin ;)
  
• puhua suomea tuntikausia

Mutta ennen kaikkea haluan vihdoin tavata ystavani kenen kanssa olen puhunut puhelimessa varmaan 100 tuntia. Ja nauraa, nauraa ja nauraa :))