Veto

Paivan toka postaus! Olen esitellyt taloamme ihmisille tanaan. Siivonnut aamulla. Istunut koneella. Kaynyt suihkussa.
Meilla on jaakaappi tyhja ja kaksi korillista pyykkia odottavat viikkausta (ovat jo varmaan ihan ryppyisia...). Vasyttaa niin. En jaksanut lahtea kauppaan, enka tehda mitaan ruokaa.

Lahetin askon mieheni kauppaan seuraavan listan kanssa:

• koiranruokaa
• vetta
• vissya (sinisessa pullossa)
• jotain syotavaa (I'm hungry!)

Askon han soitti kaupasta, etta mita tarkoitat tolla "jotain syotavaa"?

Sanoin etta en jaksa kokata, tuo jotain valmista.

Kuten mita?

Ihan mita haluat.

Tunaa?

No ei tunaa, se haisee enka jaksa siivota keittiota uudelleen.

No mitas sitten?

Tuo vaikka pizzaa.

En tykkaa naitten pizzoista...

No tuo jotain, ma olen vasynyt.

Mista vetoa etta han tuo jotain mika ei ole valmisruokaa. Jotain mika sotkee keittion. Jotain mita han ei osaa ilman mua tehda. Aivan varmasti.

Sitten ma teeskentelen etta nukun.

Jos olisin itse jaksanut lahtea kauppaan, olisin ostanut itselleni jonkun ihanan valmissalaatin, suklaalevyn, pullon kylmaa vissya ja muille hampurilaiset Mc Donaldsista. Mutta se nyt on aivan liian "vaikeaa"...joten surprise me! (Ihan turha odottaa sita suklaalevya...)

Bilehile on puolikuollut.

EDIT:

Han toi sardiineja.

Ja ei, ei siina kaikki. Unohti koiran ruoan ja vissyn. Toi kylla kaikenlaista muuta ruokaa mita me ei tarvita just nyt!

Mita opin?

Menen itse kauppaan vaikka olisin kuinka vasy.

sardiineja...

Editoin pahimmat raivoukset pois...


Vika edit:

Sardiinit olikin ihan hyvia. Kokeilkaa! ;)

4th of July, 2009

Eilen meidan piti viettaa Itsenaisyyspaivan ilta puistossa, ilotulituksia katsellen. Mutta kuopuksen kaverit halusivat hanet taas heille yoksi, joten me mentiin mieheni kanssa taas ulos.

Esikoisen tyopaikalla oli konsertti ja ilotulituksia, ostettiin liput viime tipassa. Konsertti oli joku bandi nimeltaan "Mystic Roots", mista en ollut koskaan kuullutkaan. Musiikki oli ihan ok, mutta tunnelma oli ihana. Konsertti siis oli "rannalla", ihmiset seisoivat vedessa tai istuivat pyyhkeitten paalla hiekalla. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa.

Tassa videossa nakyy vahan ilotulituksia. Esikoiseni seisoo siina edessa, selka kameraan pain ja "vahtii". :)

Mutta nyt siis, ihan oikeesti, en mene ulos enaa pitkaan aikaan! Ei sita jaksa enaa tallaista biletysta. Tanaan meilla on kaynyt ihmisia katsomassa tata taloa, ja heti aamusta piti siivota kunnolla. Olen ihan rattivasynyt.

Vaatteista

Tasta ei ole tulossa mikaan omakuvablogi, vaikka viime aikoina niita nyt nayttaa taalla olevan runsaasti! ;D

Tassa on ehdottomat suosikki-kesahousuni. Nekin on Suomesta ostettu, 2 vuotta sitten. Toppi on Guessin.


Ma tykkaan ostaa Suomesta vaatteita. Siella on mielestani (vai kuvittelenko ma?) parempi muoti kuin taalla. Vaatteet ovat rennompia ja tyylikkaampia. Taalla mun on vaikea loytyy hyvin istuvia housuja, ja esim neuleita tai villatakkeja. Housut taalla ovat liian "matalia" vyotarolta ja liian lyhyita lahkeissa. Mun vaatehuoneessa on varmaan puolet vaatteista Suomesta ostettuja.

Taalla lempikauppani on Anthropologie, mutta se on tosi kallis. Sen lisaksi shoppailen yleensa Macys:ssa. Lisaksi tykkaan kierrella TJ Maxx:issa, Rossissa ja Marshalsissa. Expressin ja Gapin vaatteet eivat koskaan istu hyvin mun paalla. Tiedan etta monet tykkaavat niista.

Suomessa tykkaan shoppailla Stockmannilla ja Sokoksessa, ja jossain pienemmissa kaupoissa minka nimia en nyt muista...

Mista te ostatte vaatteenne?

Juhlintaa!

Musta on tullut talla viikolla varsinainen bilehile (kiitos Sari ja Janne nimesta mita en ikina unohda ;D). Mutta jo toissapaivana (Kauhean valitukseni jalkeen), kuopus oli kavereillaan koko paivan ja jai kahdeksi yoksi sinne! Me mentiin taas mieheni kanssa ulos eilen, siis tokaa kertaa talla viikolla! Nyt on kylla tullut juhlittua tarpeeksi. On tullut syotya ja juotua. Tanssittua, naurettua, kaytettya makkaria, jne...etta eipa ei ole valittamista kuukauteen! ;D
Oli hauskaa, ja hauskemmaksi teki tietysti se Antonion victory!

Tanaan kun oltiin lahdossa mieheni kanssa, ja odotin hanta etupihalla, Paskanaapuri saapui, eika poistunut autostaan. Istui siella ja odotti kunnes me mentiin autoon ja lahdettiin. Se istui siella penkin syvyyksissa mustat aurinkolasit paassaan! Paskapaa! Siinahan hapeaa!!!

Me mentiin eilen mieheni kanssa ulos syomaan ja tanssimaan.


Tama mekko on Suomesta ostettu, muutama vuosi sitten (Olenko se vain mina, vai onko teillakin kaynyt niin, etta mita vanhemmaksi tulette, sita kauemmin saastatte vaatteitanne??!!! Luulin aina ettei se tule koskaan tapahtumaan mulle!)
Kengat ovat BCBG:n, mitka mieheni "taitavasti" jatti kuvaamatta, kello on Guessin. Kaulakoru on Aitienpaivalahja mieheltani. Mutta toi Sokoksesta ostamani mekko on edelleenkin yksi lempparini, vaikka se on jo nelja vuotta vanha. :)

Oikeudenkaynti on ohi!!!

Hyvia uutisia! Antonion oikeudenkaynti on nyt ohi. Han ei joudu linnaan, eika ole syyllinen mihinkaan! Hullunaapuri oli antanut lausunnon poliisille, sillon heti kun poliisit tulivat, etta han ei ollut nahnyt mitaan asetta ja se lausunto naytettiin oikeudessa. Ne kaikki vaittelyt sitten sen jalkeen kun han myohemmin "paatti", etta hanet olikin puukotettu, olivat ihan turhia!
Koko puukotusjuttua ei edes mainittu! Hullunaapuri ei ollut siella ollenkaan. Ei varmaan kehdannut nayttaa naamaansa, koska nyt kaikki tietavat totuuden.
Esikoinen antoi lausunnon Antonion asianajajalle aikaisemmin, eika han joutunut todistamaan oikeudessa.
Ehka laakari oli myos todennut etta haava ei ole puukotuksesta, ja senkaan takia naapuri ei kehdannut lahtea enemman riitelemaan asiasta oikeudessa...who knows...

Case closed. :)

*helpotuksen huokaus*

Ja nyt me marssitaan tossa kadulla paa pystyssa! ;D

Tuhannet kiitokset teille kaikille tuestanne, en tieda miten olisin selvinnyt tasta painajaisesta ilman blogia.

p.s. Jos joku uusi lukija taalla ei tieda mista on kyse, niin koko naapurijupakka alkoi helmikuussa. Olen kirjoittanut kaiken tanne blogiin.

SE ongelma

Kun pojat olivat pienia, mun ja mieheni kahdenkeskeinen aika oli helpompi jarjestaa. Pojat nukkumaan, omiin huoneisiinsa ja silla siisti. Nukkuivat niin sikeasti, aamuun saakka. Teinit taas usein, varsinkin viikonloppuisin ja lomilla, valvovat myohempaan mita vanhemmat. Ja he myos kuulevat "kaiken". He myos "ymmartavat" miksi se vanhempien makuuhuoneen ovi on yhtakkia kiinni ja lukossa... Olisi pitanyt vuosia sitten alkaa pitaa sita aina kiinni, niin nyt ei eroa huomattaisi (vinkki kaikille teille, kenella on viela lapset pienia ;) ).

Kun olin kaksi vuotta sitten esikoisen kanssa Suomessa, kuopus ja mieheni olivat taalla nukkuneet sen koko ajan (kuukausi) olkkarin lattialle tehneessa pedissa. Sen jalkeen kuopus alkoi tulla keskella yota meidan sankyyn nukkumaan, koska hanta pelotti.

En tieda mista pelko johtui/johtuu... Vietiin poika laakariin ja laakari ehdotti etta laitetaan patja meidan huoneeseen pojalle ja jos hanta yolla pelottaa niin han saa tulla siihen patjalle nukkumaan. Se tieto, etta siella meidan huoneessa on hanelle turvallinen paikka ihan millon vaan, piti auttaa...

Poika on nukkunut siina patjalla nyt kaksi vuotta.

Han on valilla yrittanyt nukkua muutaman paivan omassa huoneessa, mutta aina lopulta palaa meidan huoneeseen. Ja vaatii myos etta jos han on huoneessaan, niin meidan huoneen oven pitaa olla auki (hanen huoneestaan nakee meidan huoneeseen).

Kaikki tama on ihan ok, ei siina mitaan, mutta mutta... Hyvasti seksi. Meista on mieheni kanssa tullut tallaisia "seksittomia ihmisia". Nukutaan vaan siina samassa sangyssa, kumpikin kiltisti omalla puolellaan. Ja kuopus patjalla mun toisella puolella.

Meidan makkarista on tullut perhemakkari. Siella nukutaan ja katsotaan telkkaa.

Jos me mennaan ulos, ja kuopus jaa tanne esikoisen kanssa, niin ongelma on sama kun me tullaan kotiin. Han siirtyy meidan huoneeseemme. Ei hanelle varmaan tule edes mieleen etta me "vanhukset" viela...

Anopille han ei halua menna yoksi. Joskus, kuten nyt maanantaina, me hanet sinne kuitenkin viedaan. Ja mulle tulee siita kauhea syyllisyydentunne. Koska han ei siella halua olla, ja koska anoppi tekee mulle selvaksi etta nyt tehdaan palvelusta. Nyt menee kai haukkumiseksi, mutta tama on totta ja haluan kertoa. Anoppi ei edes tee pojalle petia, vaan poika nukahtaa sohvalle millon nukahtaa. Ehka korkeintaan saa viltin paalleen. Minun aitini tekisi hanelle pedin, iltapalan, juttelisi hanen kanssaan, vaatisi etta vaihdetaan pyjamat ym... Mulla on kauhea tunne kun poika menee anopille, koska han vaan "on" siella ja odottaa etta koska voi tulla kotiin. Maanantaina anoppi ei edes tervehtinyt hanta. Koska on mulle suutuksissa, niin murjottaa sitten pojilleni.

Meilla on yhdet kaverit mihin kuopus voi menna yoksi, mutta ei kehdata kysya.

Kahdenkeskeista aikaa meilla on taalla mieheni kanssa sillon kun kuopus on koulussa. Mutta siis paivalla... ei se ole sama asia...vaikea olla romanttinen paivalla...
Ja nyt on piiiiitka kesaloma....

Sanotaan nyt etta meidan kylpparin lattia on tullut aika tutuksi... ;)

Romantiikkaa...

Meilla on yksi ongelma mista en ole taalla blogissa viela puhunut...ehka sitten joskus..kun olen siihen valmis...jos rohkenen.
Se kuitenkin liittyy minun ja mieheni suhteeseen...
No sanotaan nyt etta meilla on kahdenkeskeiset ajat harvinaisia. Eika siis vaan se, etta paasemme harvoin nykyaan kaksin ulos, vaan myos omassa makuuhuoneessamme...


Eilen jarjestimme, kaikkien mahdollisten mutkien kautta, itsellemme illan ulkona. Ja myos sen, etta kotona ei ollut yolla ketaan muita kuin me kaksi...

Tassa kuva yhden venalaisen ravintolan edustalta. Siina on Stalinin patsas ilman paata. Paa loytyy ravintolasta, baaritiskin yllaolevasta kaapista! :D

Meilla oli ihana ilta. Piristysta arkeen. Nyt jaksaa taas jonkun aikaa... ;)

p.s. ma varmaan taas poistan nama kuvat myohemmin...as usual...

Reppana? No way!

Tama oli naky kun hain Bellan kotiin laakarista leikkauksen jalkeen. Oli ihan vasynyt ja niin erilainen kun yleensa. Ekana paivana ei suostunut syomaan mitaan, ei edes vetta juomaan. Mutta nyt vanha tempperamentti on jo palannut kuvioihin. Vaikka sen pitaisi levata 7 paivaa, ja annan sille rentouttavia- ja kipulaakkeita niin meno on kylla aika kova aamusta iltaan. Maxiakin se jo taas komentaa.

Mun pikku-prinsessa. :)

Mukava paiva-Kauhea yo-Kiva poliisi

(Kuvat suurentuu klikkaamalla)

Kaytiin eilen Mount Charlestonilla. Se on yksi lempipaikoistani Vegasissa. Matka meilta kestaa noin 40 minuuttia. Mount Charlestonin korkein paikka on noin 3600 metria, lampotila on Vegasia huomattavasti viileampi. Siella on paljon eripituisia patikointireitteja ja upeat nakoalat. Ravintola ja mokkeja mita voi vuokrata. Talvella siella on lunta, mokkeja vuokrataankin talvisin enemman kuin kesalla.

Tein meille paninit evaiksi. Mulla kokojyvaleipaa pestolla, tomaatilla ja mozzarellalla. Miehella ja kuopuksella grillattua kanaa, tomaatilla ja hummuksella (vaalealla sampylalla).

Koirat nauttivat viileammasta ilmasta.

Siella on aivan ihania taloja, mista noin puolet ovat myynnissa (mutta todella kalliita).
Tahan taloon ihastuin kiviseinan vuoksi. :)

***

Illalla tein itselleni pinaattisalaatin balsamicolla, ja tulin tosi kipeaksi. Ylavatsaan sattui ihan tajuttomasti, kipu tuli aaltoina ja makasin kippurassa koko yon. Sain nukuttua vain muutaman tunnin. Aamulla piti herata jo klo: 6, ja vieda Bella leikkaukseen (ettei se voi tulla raskaaksi, en muista mika on "spay" suomeksi...).
Kun tulin elainlaakarilta kotiin, vatsaani sattui taas paljon. Kello oli vajaa 7 aamulla, kadut tyhjina... Ajoin ylinopeutta (huomaamatta), menin 50 milea 35 rajoituksella, ja eikos poliisi ollutkin piilossa yhden mutkan takana. Selitin poliisille etta vatsa on tosi kipea ja piti vieda koira leikattavaksi, ja asun ihan lahella, ja haluan vaan menna kotiin ja ottaa laakkeen, ja olen pahoillani, ja en nukkunut koko yona.... Han tarkisti ajokortin, rekisteriotteen ja vakuutuksen, ja sanoi etta ensi kerralla mun pitaisi jaada kotiin jos en voi hyvin. Ja han paasti mut menemaan ilman sakkoja! Huoh!!!!

Kotona join kamomillateeta, ja vatsa on parempi. Elainlaakarista soitettiin, etta Bellalla on tyra (hernia), annoin luvan leikata sen samalla. Ressukka, siella se nyt on leikkauspoydalla. Se oli niin innoissaan aamulla kun mentiin sinne, tykkaa kaikista ja on kaikkien ystava. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Surullinen paiva historiassa

Tanaan aika pysahtyi hetkeksi...

Olitteko Michael Jackson faneja? Mina olin, ihan loppuun saakka. Viime vuosina oli epa-coolia myontaa aaneen etta piti Michaelista. Kun hanta joku haukkui kuulleni, aina puolustin hanta, en suostunut uskomaan niita kamalia syytoksia...

Oletteko katsoneet Farrahin dokumentin? Koskettava.

Huoneeni seinalla oli kummankin julisteita...Me leikittiin lapsena Charlien Enkeleita. Muutama vuosi myohemmin kuuntelin Michael Jacksonin BAD-levya paivittain. Ja pari vuotta sen jalkeen kavin Michaelin konsertissa Los Angelesissa. Kun esikoiseni oli 4, han katsoi Michaelin Thriller-videon niin monta kertaa, etta osasi tanssia koko biisin taydellisesti.